Akryyli/öljymaalaukset

Pohjoinen ruukki ja matkailukohteita 1917 - 2017 -näyttely Kuusamotalossa 01 - 30.8.2017.

Aikamatkateokset:

Aikamatkan aloittaa turbiinikoneiston avain, jolla koneisto on avattu voitelua varten (1). Mekaanisen vaa'an viiden kilon punnus on olut tarpeen, kun on punnittu liuskekiviä hevoskuormaan. Kilojen peruteella hevosmies on saanut palkkion 6-7 p kilolta (2).

Aikamatka alkaa 1800-1900-lukujen taitteen tunnelmista, jossa Reino Lättilän maalama Riisitunturilta Kitkalle (3)  kertoo luonnon pysyvyydestä, - kun sille annetaan se mahdollisuus. Talvinen savusaunamaisema (4) vie meidät sadan vuoden takaiseen aikaan, kun savupirtit ja savusaunat olivat asuin- ja puhdistautumispaikkoja. Toivo Määtän maalaus navettatyöskentelystä (5) kertoo, että navetat eivät olleet pelkästään kotieläinten asuinsijoja, vaan monien naisten ja lasten käsityöpajoja, jossa liipat hiottiin kauniiksi ja sileiksi, kuuluisiksi Kuusamon liipoiksi. Liippa on viety maailman kartalle jo Pariisin maailman näyttelyssä. Sinne sen veivät Längelmäen liipantekijät. Eino Vattulan maalaus Kuusamon Liippa 1968 (6)  kertoo liipanteon tunnelmasta, kuinka raskasta, kylmää ja pölyistä se onkaan ollut.

Laajakatseinen Matti Eksymä (7) oli rohkea viedessään hankkeen läpi suurista vaikeuksista huolimatta. Kuusamon kivihiomotehtaan mainos (8) tulitikkulaatikon etikettinä oli Eksymän neronleimaus. Siten toimi silloinen mainonta ja ”silloinen internet” kaikkien ihmisten taskuissa. Jyrkänkosken tehdasmiljöön rakennukset olivat pääosin hirsirakenteisia. hevosella haettiin kivet louhoksilta ja hevosella kauniit Kuusamon liipat vietiin markkinoille(9).

Toinen rohkeuden perikuva oli  tehtailija Mauri Timonen (7) ja hänen isänsä, jotka veivät Kuusamon liuskekiven Suomen eduskuntataloon. Mauri Timonen oli ollut aina tekniikasta kiinnostunut. Hän ymmärsi palkata avukseen asiantuntijoita, kuten mestari Tohkan rakentamaan Eksymän kaivamaan kanavaan turbiinivoimalaitoksen - eli sähköt koko tehdasmiljööseen. Kaiken maantasalle vieneestä tulipalosta, vuonna 1929,  huolimatta hän tilasi rohkeasti uudet kivikoneet ja istutti ne betoniin kuin tuhatvuotista valtakuntaa rakentaen.  Timoset olivat vahvoja rautatien kannattajia ja Kuusamon matkailun kehittäjiä. He toivat etelästä matkailijaryhmiä Kuusamoon ja veivät niitä myös Paanajärvelle ja Nuoruselle.  Timosen rakensi loppuun Tuiskun laajennushankkeet (10, koskesta kuvattuna) ja uudisti koneistuksen. Helmikuun tulipalo vei tehtaan maantasalle turbiiniosaa ja valta-akselia lukuunottamatta. Vaaleat osat ovat Timosen lautarakenteisia osia (11, tieltä kuvattuna). Palon jälkeen tehdas rakennettiin jälleen uudelleen. Siitä tulikin 1930-luvulle merkittävä pysäkki ja turistikohde (vitriinissä Koillissanomien lehtileikekuva). Valtavat ponnistelut tehtaan rakentamisen, isojen toimitusten ja yhtäaikaa perheen perustamisen kanssa olivat liikaa ja hän luopui tehtaasta kansallispankille, joka jatkoi tehtailijana toisen maailmansodan päättymiseen asti. Oman kylän mies Eetu Hanhela toimi työnjohtajana.

Kylän miehet saapuivat sodasta ja huomasivat että tehdas oli miltei  ehjä. Asuinkonttoritalosta tuli evakoista palaaville oiva tukikohta heidän rakentaessaan uusia koteja. Tehdas alkoi tehdä heti liippoja. Vuonna 1948 alkoivat tehdasvalmisteiset hiomet sivuuttaa Kuusamon kauniita käsintehtyjä liippoja. Liippatehdas muutettiin puusahaksi (12) ja vienti Eurooppaan alkoi vuonna 1950.  Toisen maailmansodan jäljiltä Eurooppa oli pommitettu ja palanut maantasalle ja tarvitsi kaiken mahdollisen puutavaran jälleenrakentamiseen. Feniks katsoo itään (13), kuvaa millaiset arvet sota jätti kuusamolaisiin. Olihan valtava siirtolaisjoukko menettänyt maansa ja kotinsa Venäjälle Paanajärven ja muiden alueen kylien jäädessä rajan taakse. 1960-luku oli Jyrkänkosken miljöössä toimeliasta aikaa. Liippatehdasmiljöö tuotti kesäisin kaiken kapasiteettinsa voimin puutavaraa myös Vuotunki Oy:n mukana Euroopan vientiin. Liippatehdasmiljöössä (14) toimi jauhomylly, kivisaha ja kivihiomet sekä puutavarahöylä. Samaan aikaan rakentui uusi silta ja tie Vuotunkiin. Vanha silta purettiin ja tehdasmiljöön kahtiahalkaissut Paanajärventie jäi Moilasten yksityismaaksi. Uusi tie halkaisi edelleen Kovasimen maat.  Lautatarha-alue jäi Vuotungintien toiselle puolen. Mutta yleinen liikenne siirtyi tehtaan ja asuintalon välistä kauemmksi. Kuusamon Kovasin Oy:n osakkaat eivät olleet olleet valmiita sijoittamaan 1950-luvun lopulla vanhaan kivihiomotehtaaseen. Niimpä veljekset Ville ja Antti Määttä perustivat oman sahan Kuntijärven tien varteen. Kuten kuvasta (15) näkyy olivat tukit vielä 1970-luvulla valtavan isoja, Johan Vilhlem Määttä sai talousneuvoksen nimen ja arvon vuonna 1972.  Määtän veljekset möivät Vuotunki Oy:n osakkeet Kuusamon Osuusmeijerille, joka pyöritti sahaa 1980-luvun alkupuolelle.  Osuusmeijeri möi sahan edelleen porilaiselle kiinteistöyhtiölle, joka jätti maa-alueen pankille. Huutokaupassa Kuusamon kunta lunasti konkurssipesältä vuonna 1962 myymänsä maalueen  takaisin, rakennuksineen ja vuokrasopimukseen.  J.V.Määttä alkoikin suunnitellla uutta sahaa Taivalkoskelle junaradan varteen. Hän oli jo aiemmin hankkinut Kuusamon Puu Oy:n osakkeet nimiinsä. Kuusamon Puu Oy rakensi sahan Taivalkoskelle.  Laivat ja meri ovat olleet Kuusamon Jyrkänkosken alueen puutavaran portti Eurooppaan ja maailmalle (16). Vuotunki Oy:n ja Kuusamon Puu Oy:n vientitoiminta ulkomaille käsitti liikevaihdosta 85 %. J.V.Määtän voimat alkoivat uupua vuonna 1982 ja hän menehtyi vuonna 1986. Välillä Taivalkosken saha oli Haapaloiden saha ja nyttemmin Pölkky Oy omistaa myös Taivalkosken sahan.

Rukatunturi oli aikojen alussa hyvin neitseellinen (17). Pian se kehittyi merkittäväksi Kuusamon matkailukohteeksi ja teollisuushaaraksi (18).  Jyrävä (19) muistuttaa meitä 1950-1960-lukujen koskisodasta. Kitka esi-isien aikaan (20) kertoo, kuinka tärkeä suuri järvemme on ollut ja tulee olemaan tuleville sukupolville. Sen puhtautta on verjeltava kaikin keinoin. Kiutakönkään upeat punakalliot kuiskaavat alati luontomme puolesta (21). Oulangan upea luonto puhuu meille, kun vain annamme sen puhua ja otamme sen viestit vastaan (22). Nuorusen taikayö (23) ja tarunhohtoinen Paanajärvi (24) muistuttavat meitä niin menetyksestä kuin hyvän yhteistyön merkityksestä suuren naapurimme kesken. 

 

 

 

  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •