13. touko, 2017

NykySuomen Isän Mauno Koiviston poismeno 12.5.2017

Ensimmäiset mielikuvat Suomen "hallitsijasta" piirtyvät mieleeni vuodelta 1961, ollessani kuusivuotias, kun asuimme Taivalkosken Tyrövaarassa. Sanomalehti Kalevan mukana saapui iso kuva presidentti Urho Kekkosesta. Muistan isän sanat, kun hän sanoi, että tämä on sitten Suomen "kuningas", "mutta virallisesti presidentti". Kasvoin isän sodan muistojen mukana ja vahvan presidentti Kekkosen aikana. Kekkosen voimien hiipuminen kasvatti tietysti pikkuhiljaa uuteen aikaan.

Tuntuu siltä, että Suomella on ollut korkeamman johdatusta, kun Suomen seuraava presidentti oli Mauno Koivisto. Hän nousi heti politiikan ulkopuolelle, joka teki hänestä koko kansan presidentin. Hän jää Suomen presidenttien kavalkaadissa kultakehykseen. Urho Kekkosen muisto alkoi muuntua Suomen ukki-hahmoksi ja puolestaan lähes isäni ikäinen, sodan käynyt mies, alkoi muuntua nykySuomen isähahmoksi.

Presidentti Koivisto oli älykäs mies, jolla oli sydämen viisautta. Nämä ominaisuudet antoivat hänelle parhaat eväät johtaa Suomi ulos Kekkosen ajasta, mutta myös hoitaa suuren valtiomiehen elkein hienovaraisesti ulkomaiset suhteet parhaalla mahdollisella tavalla. Hän peilasi päätöksenteossaan aina historiaan, joka kuvaa suurta kokemuksen kautta syntynyttä näkemystä ja viisautta. Hänen poikkeuksellinen laaja-alainen tietämyksensä oli hänen suuri voimavaransa ja painolastinsa, mutta myös hänen ristinsä, - niinkuin se aina suurmiehillä tapaa olla.

Kiittäen hänen muistoaan kunnioittaen !