23. loka, 2017

Maalauslapseni saapuivat aurinkoiseen Aurajoen rantaan

Kuusamotalon Kaamosgallerian näyttelystä on kulunut reilu kuukausi. Syksyinen vierailu Kuusamossa meni sateisen viikon merkiessä. Onneksi yksi päivä oli välillä kuivaa ja saimme lajiteltua liuskekiviä eri tarkoituksiin. Osa lähti maailmalle ja osa jäi lajiteltuna itselle. Viikko on lyhyt aika puuhastella kotomaisemissa, vaikka ei vielä lunta ollutkaan. Koillisen luonto oli valmistautunut lumihuntuun. Toipuminen vuosien suurista kirja- ja maalausurakoista vaatii nyt täydellistä pysähtymisetä ja miettimistä tuleville poluille.

Taiteilijaseuran ystäväni toi perjantaina "maalauslapseni" Turun Aurajoen kotiini. Olin jo hiukan niitä ikävöinyt, vaikka en olisi niitä ehtinyt enempi katsella, puhumattakaan esitellä muille. Kiitos ystäväin, kun toit teokseni turvallisesti ja ehjänä perille.

Viikonloppuna Turussa oli silakkamarkkinat. Jälleen sain todeta, että Kuusamon Kitkanviisaiden paistopöydille oli enemmän ruuhkaa kuin silakkapöydille ! Kuusamon muikkua mainostettiin ainakin kolmessa, mahdollisesti useammassakin pisteessa. Samoin poronlihatuotteita oli hyvin esillä. Ja jonot olivat lauantaina melkoiset. Mennessäni kävelykadulle löytyi ihmeekseni tuoreen poronlihan filemainos. En voinut vastustaa kiusausta ja ostin kaksi suurta ulkofilettä tyttäreni nimipäivän ja heidän perheensä vierailua vatten. Ah miten suussasulavaa onnistuin pekoniin käärittynä siitä valmistamaan. Mikä sen hienompaa kuin pohjoisen lihat, kalat, marjat ja muut koillisen herkut !

Pikkuhiljaa Aasian matkan matkakuume alkaa nousta. Asioiden järjestelyt ja laukkujen pakkaaminen alkaa vielä yhden rokotuksen ottamisella. Onneksi Turussa melkein kaikki päivät ovat olleet aurinkoisia, joskin syksyn viileys tuntuu jo täälläkin. Turun kevät-kesä-syksy on selkeästi koillisen vastaavaa aikaa huomattavasti pidempi.  Pitkä kesä ja huono talvi - vai lyhyt kesä ja upea luminen talvi. Siinäpä miettiminen talven tytölle !