30. tammi, 2018

Perjantain toimenpiteet - perimmäinen syy ?

Aktiivimalli on tuottanut pääasiassa hyvää kentälle. Hallitus ja eduskunta ovat aktivoineet uuden työkalun, joka aktivoi passiivisia työtähaluavia työnhakijoita. Kun pakettiin hiukan perehtyy, niin taloudellinen vaikutus henkilöille, jotka työtä eivät saa, vaikutus on todella minimalistinen. Ja vielä - itse järjestelmän byrokratia hoituu kätevästi netin kautta, eikä aiheuta ylimääräisiä kustannuksia. Voisi kuvitella, että työnhakeminen korvaa moninkerroin some-seurustelun. Puhumattakaan kuinka vaatimatonkin tuntimäärä voi luoda käsittämättömän hienoja ihmissuhteita "face-to-face".  

Mahtoivatkohan päättäjät arvata ns. passiivisisten henkilöiden käyttäytymistä. Siis niiden, jotka eivät haluakaan siirtyä työelämään. Sellaisia Suomessakin on ollut ja tulee olemaan.

Kun mietitään perjantain toimenpiteitä, useat tahot tulevat surullisiksi. Perjantain toimenpiteet koskettavat hyvin suuressa määrin täysin ulkopuolisia ja viattomia osapuolia. Demokraattisessa yhteiskunnassa olisi valtavasti muitakin keinoja saada äänensä kuuluville - kuin lakko.

Hiipii mieleeni perjantain toimenpiteiden ehkä todellinen ja perimmäinen syy. Ensimmäisenä tuli tietysti mieleen Ammattiyhdistysliikkeiden jäsenmäärien tippuminen ja sitä kautta monen yhdistyksen johtoportaassa on jakkaroita heilumassa.  

Toinen ajatus vilahti oikeistolaisen presidentin suuri vaalivoitto ja vasemmallaolevien ehdokkaiden heikko menestys. Oli selvää, että nyt oli kyseessä henkilövaali ja jatkokausi, - eli täysin vastaava asetelma Tarja Halosen tilanteesta. Silloin ei oikeisto eikä keskusta ryhtynyt mihinkään mielenilmauksiin. Ajankohta on presidentti Sauli Niinistön virkaanastujaisjuhlan jälkeisenä päivänä. Samoin eduskunnan kevään täysistunnot alkavat.

On surullista katsoa ammattiyhdistysliikkeiden oman kannatuksen haku ja presidentin vaalissa vasemmiston kannatuksen heikon menestyksen epätoivo, jotka paistavat selvästi läpi perjantain toimenpiteissä. Vasemman laidan poliittisille ryhmille on selvästi vielä Suomessa tarvetta ja kysyntää. Mutta näin mieltä osoittamalla kannatus ei nouse. Suomen demokratia tarvitsee kaikkia osapuolia, oikeistoa, keskustaa ja vasemmistoa, säilyäkseen aitona ja vakaana demokratiana.

Kannatus voisi nousta sekä vasemmistolla että keskustalla, jos johdossa olisivat oikeat henkilöt, jotka uudistaisivat mahdollisimman pian koko puoluepoliittiset ohjelmistonsa. Vain niitä polkuja pitkin matalat kannatusluvut voivat lähteä nousuun. 

Rauhaa ja rakkautta arkeen ja juhlaan !