25. syys, 2018

Ajankohtainen maanomistuskuvio Suomessa

Viime viikonlopun laajamittainen operaatio Turun saaristossa herätti ajatukset myös itärajan maanomistukseen -  ja omaan kotomaisemaankin. Muutama vuosi sitten saapui Jyrkänkosken tehdasmiljööseenkin ryhmä henkilöitä Moskovasta juttelemaan kanssani koskimiljööstä. Puhuimme englantia, ehkä kaikki saman tasoista kouluenglantia, - ja tulimme asialliseen lopputulokseen. 

Pysähdyin silloin asian äärelle tarkemmin. Muistelin isän sotatarinoita ja toisen maailmansodan pyörteitä - myös liippatehdasmiljöön näkökulmista.  Silloisella lapsen ymmärryksellä käsitin, että itäinen naapurimme sijaitsee noin 14 kilometrin päässä. Jo silloin isämme painotti, että toivottavasti ei koskaan tule sellainen aika, että veli venäläinen tulee ostelemaan maita Suomen puolelta, puhumattakaan väkivaltaisesta lähestymisestä. Joskaan hän ei nähnyt järkevänä kiinalaistenkaan saapumista maisemiin.

Käyttösuunnitelmia puidessamme  ja liippatehdasmiljöön muistomerkki kivipaaseja pystyttäessämme mietimme historiaa. Erityisesti nyt tänä päivänä on ollut ehdottoman tärkeää pitää mielessä historia ja pidättäytyä kaikenlaisesta maan myynnistä itäisen naapurin  haltuun, olkoon se mistä tahansa puolelta Suomea. Myös Mirja-tätimme, talousneuvoksetar, joka oli kokenut monet sodan kauhut toisen maaiman sodan aikana, varoitti viimeisillään sairasvuoteellaan: "mitä ikinä koskelle rakennatte, muistakaa että venäläinen on kävelymatkan päässä". Isä ja äiti keskustelivat usein idän rajanaapurin toimista, erityisesti negatiivisten asioiden suhteen.  Mieleen muistuu myös 1960-luvun tulipalot, jotka levisivät silloisen Neuvostoliiton puolelta Suomeen, ja kaikki kynnellekykenevät joutuivat sammuttamaan niitä. 

Äidin toinen mies Eino, vanhin Raivion lapsista, kertoi monia tsaarin aikaisia asioita. Jossain määrin jopa joitakin positiivisiakin asioita nousi pintaan. Hän ymmärsi myös Ruotsin vallan ajan jatkumisen negatiiviset ja yksipuolisten asioiden jatkumon Suomelle ja Suomen kansalle.

Nyt täytyy toivoa Suomen päättäviltä elimiltä sydämen viisautta, ja taloudellisen ahneuden hylkäämistä, tehdessään rajauksia maanomistuksiin.