8. loka, 2018

Vihdoin tiede ja media tarttuivat kaksin käsin ilmastonmuutosasiaan

Vihdoinkin !

Viimeiset kaksikymmentä vuotta on ollut suorastaan epätoivoista seurata tiedemaailman kyvyttömyyttä esittää sellaisia raportteja, jotka herättäisivät ensinnäkin yhtä valtikkaa käyttävän median ja toisaalta päättävät elimet. Poliittisilla vallan käyttäjillä on suuri vastuu ja velvollisuus kuunnella tieteen asiantuntijoita ja tietysti omia ääenstäjiään. Medialla, yhdellä suuresta vallankäyttäjistä on yhtälailla velvollisuus herätellä niin äänestäjiä kuin poliittisia päättäjiä.

Useiden ympäristösaasteita vastustavien henkilöiden kanssa olemme turhautuneet monista päättäjien kannanotoista ja välinpitämättömyyksistä ympäristöämme ja maapalloamme, ja sen ihmisiä kohtaan -niin lähellä kuin kaukana.

Surullisena, sydän vereslihalla, mietimme lastemme ja lastenlastemme raskasta taakkaa meidän ja edellisten sukupolvien tekemisistä ja tekemättäjättämisistä. Sattuneista syistä olen seurannaut muunmuassa Suomen metsäteollisuuden toimintaa puolen vuosisadan ajalta. Vaikka lakisääteisesti jotain on tehty itse härskimpien myrkkyjen suhteen, ovat päättäjien toimet olleet edelleen pitkälle omien valtaryhmittymien - ja omien etujen ajamista.

Viime aikoina olen seurannut tiviisti tieteen tekijöitä, joilla on suorastaan velvollisuus saada aikaan herätys, joka muuttaa suunnan tämän pienen maapallomme pahanvoinnin hyvinvoinniksi.

Muistan 1970-luvulla, muutettuani maalta vesiclosetin äärelle, en voinut käsittää kuinka vedämme vessanpöntöstä samaa kirkasta vettä, jota siis juomme. Aloitin kyselyni jo 1980-luvulla asiantuntijoilta, että kuinka on mahdollista tuhlata vettä, josta vielä tulee puute ja jopa sotia. "Oli kuulemma liian kallista rakentaa kahdet vesijohdot, tai puhumattakaan jokaiseen taloon oma vedenpuhdistamo"!  Tuntuu käsittämättömältä asialta älykkään teknologiamaan sanomana!

Edelleen 1970-luvulla asuessamme Porissa, näimme omin silmin kuinka Kemiran putket päästivät jätevedet Itämereen ! Voimattomina katsoimme järkyttävää saastuttamista. Odotin silloin Jarno-poikaa ja emme voineet katsoa hirveätä ympäristön saastuttamista Kemiran toimesta. Emme voineet ajatella kasvattavamme lasta sellaisessa myrkkypesässä. Palasimme Kuusamoon !

Mieheni oli 1977-78 Lähi-idässä, jossä kävin itsekin vuonna 1978. Näin omin silmin, kuinka rekat ajoivat puhdasta juomavettä. Mitä enemmän televisio alkoi suoltaa maailmalta uutisia, dokumentteja ja muita hälyttäviä posteja maapallomme tilan heikentymisestä, sitä suuremmaksi huolestuneisuus kasvoi. 

Eräs arkkitehti toi 1985 viestiä Euroopan jokien olevan aivan ruskeavetisiä, ja että niiden vettä ei  voinut juoda eikä käyttää talousvetenä. Pohjoisen kirkkaan veden äärellä asuneena se oli käsittämätön "kauhusatu" !?!

Toiseksi suurin järkytys kohtasi 1980-luvulla, kun kotomiljöömme koskesta saamamme siiat ja harrit olivat niin pahan makuisia, ettei niitä voitu syödä! Vettä emme voineet juoda ja virta oli aivan täynnä vihreätä "saastetta". Tutkittuani silloin syitä ja seurauksia, selvisi maa- ja metsätalous  jokemme tilan heikentäjänä. Maatalous purki vallattomasti omat jätteensä vesistöön. Metsätalous purki lannoitteet ojituksien myötä vesistöön. Ja suruksemme kaiken lisäksi kalanviljelylaitos purki omat ravinteet virran mukaan. Näihin on tullut muutokset, ainakin lähes kokonaan.

Totaalinen järkytys kohtasi minua 1999 muuttaessani kotomaisemiin takaisin. Lähimaastoon naapuritontille oli varastoitu järisyttävä määrä dioksiinimaita.Dioksiinin käyttö oli kielletty Suomessa ja Euroopassa jo vuosikymmeniä sitten. Maa, johon lähes 10 000 picogramman dioksiinimaa oli ensin moneen kertaan vellottu ja sitten peitetty moreenilla, oli ja on edelleen kaupungin omistuksessa. 

Suora toiminta ei auttanut asian korjaamiseksi !

 

Nyt on syytä lopettaa mökin mummojen saunan lämmityksen hiilidioksiinipäästöistä puhuminen. Jokainen ihminen ja talous tehköön kaiken voitavansa. Pienistä puroista syntyy iso virta! 

Luin tänään rahtialusten saastuttavan vaikutuksen. Yksi suuri valtameri rahtialus saastuttaa enemmän kuin 50 miljoonaa pikkuautoa. Kaiken lisäksi tekstissä oli tieto, että rahtialusten päästöjä ja polttoaineen laatuja ei valvo kukaan !

Eli Älkäämme syyllistäkö mökin mummoja ja vaareja. He elävät niukkuudella ja sillä kaavalla, jolla tämä maapallo vielä säilyy lapsille ja tuleville sukupolville asumiskelpoisena.

Sellainen aika, jolloin syyllistämällä tai mielenvikaiseksi haukkumalla henkilöitä, jotka ovat puolustaneet Luontoäitiä ja tätä pikkuruista maapalloamme, on voitu lakaista ongelmat maton alle, - on siis auttamattomasti ohi. Jokaisen on katsottava peiliin, mitä itse kukin voi tehdä. On tehtävä päätöksiä omissa ruokapöydissä, elämäntavoissa ja mielipidekysymyksissä maapallomme pelastamiseksi jälkipolville. 

Kannustan tiedemiehiä tuottamaan niin rajuja raportteja, että päättäjät ja oman edun tavoittelijat heräävät tulevien omienkin jälkipolvien pelastamiseksi.