29. maalis, 2019

Aikuiset ja lapset - luottamus

Viime päivien raskas uutisointi aikuisista miehistä ja pienistä poikalapsista pysäytti ja suorastaan lamaannutti ajatelemaan tämän maailman pahuutta. Eikä olla ehditty toipua edes Oulun hyväksikäyttötapauksista. Ehdin tulla vanhempien osalta joihinkin johtopäätöksiin. Meidän vanhempien ei pidä jättää lapsia yksin liian varhain. Vanhempien tehtävänä on varoittaa vaaroista. Vanhempia ei pidä syyllistää, mutta muistuttaa vanhempien roolista. Aikuisen ja lapsen luottamus rakentuu syntymähetkestä lähtien. Vanhempien ja lasten luottamus pitää olla niin vahva, ettei siihen väliin pääse mikään pahuuden alku ja juuri.

Sydän musertuen luin taas uutisointia tästä Suomessakin tapahtuneesta ilmiöstä jopa kymmenen vuoden aikana. Sanat eivät riitä kertomaan siitä aiheutunutta tunnetilaa! 

Juuri kun oli jotenkin jäsentänyt tapahtumia, tuli uusi järkytys eilen, kun julkisuuteen alkoi vuotaa törkeyksien tekijät taustoineen. Aikuiset miehet ovat työelämässä olevia, jopa aikaisemmin seurakunnan luottamusmiehenä toiminut on ollut mukana. Kuinka paatunut, sairasmielinen ja sydämetön ihminen voi käyttää lasta hyväksi.  Lapsi on aina lapsi. Aikuiset ovat taas olleet paholaisten asialla. Sellainen aikuinen, joka päätyy hyväksikäyttäjäksi, täytyy olla itse hyväksikäytetty, tai hän on mieleltään häiriintynyt, joka vaatii omaa hoitoa. Rangaistus tällaisesta toiminnasta pitää olla mitä julmin. Teotkin ovat mitä julmimpia. 

Iltamyöhään tulin osittain katsoneeksi dokumenttia myös Euroopan lapsikaupasta ja siihen joutuneiden lasten kohtaloista. En voinut pidätellä kyyneliä, jotka aiheutuivat karmeuksista isojen miesten ottaessa pieniä vauvoja kohteekseen. Sellaisilla paholaisilla ei voi olla minkäänlaista sijaa tällä maapallolla, eikä näissä yhteiskunnissa.

Äitinä, isoäitinä, uskonnollisen kodin kasvattina ja seurakunnassakin töissä olleena yritin jäsentää tapahtumia, onnistumatta siinä vielä! Kysyin hiljaa mielessäni, miksi Luoja antaa tällaisen pahuuden kasvaa keskuudessamme vuosia,  ympäristön sitä huomaamatta. Täytyykö Luojan  antaa pahuuden edetä niin pitkälle, että kanssaihmiset vihdoin erottaisivat pahan hyvästä. Selvästikin näillä sydämettömillä ihmisillä tajunta on hämärtynyt sairaan mielihyvän hakemisessa hinnalla millä hyvänsä.

Luulen, että me kaikki olemme sellaisessa tunnetilassa, josta täytyy ensin toipua - ennenkuin sanoja löytyy 😥