9. huhti, 2019

Teollisuushistorian koostamisen kipuilua

Viimeinen Kuusamon teollista historiaa käsittelevän kirjan aineisto on ollut levällään tässä pari-kolme vuotta. Koetan saada etäisyyttä henkilökohtaisiin tarttumapintoihin ja ajatella, että tämä kirja tulee menemään Suomen kirjallisuusarkistoon, josta sitä toivon mukaan luetaan vielä sadankin vuoden päästä.

Suurin ongelma on irroittaa oma henkilökohtainen kokemus-näkemys kuudenkymmenen vuoden ajalta -ja erottaa faktat tunteista. Toisaalta omakohtainen historiatutkimus myös esi-isien kokemuksien kautta sadan vuoden taakse antaa mukaan inhimillisyyden, niin hyvässä kuin pahassa. Muokatessani tekstejä törmään yhä uudelleen asiaan, kuinka historia toistaa itseään ja kuinka ihmiset eivät opi kokemuksistaan.

Kirjassa olen irroittanut Kuusamon elinkeinoelämästä teollisuushistorian, joka ajallisesti on varsin lyhyt. Tulen sivuamaan elinkeinoelämää Kuusamon 150 vuoden perspektiivistä. Peilaan tietysti Kuusamon teollisuutta Suomen ja Euroopan sekä maailmanlaajuiseen tilanteeseen sata vuotta sitten. Vängällä mukaan tulee rahamaailma, joka on välillä heilauttanut myös teollisuuspohjat. 

Tietotekniikan kokemukseni ja kiinnostukseni takia tiesin Elcoteqin kohtaloista aiemmin, mutta nyt vihdoin raportin vuodettua julkisuuteen Brittien Finassilaitoksen oli julkaistava härski toimenpide Elcoteqin varojen siirtämisestä Brittipankin maksuvalmiuden kohentamiseksi. Mikä olisikaan ollut todellinen Nokian ja Elcoteqin kohtalo silloin ja nyt - ellei tällaista ryöstöretkeä olisi tapahtunut Brittien Royal pankin ja DanskeBankin toimesta. Ruotsin pankki yksin oli voimaton. Härski peli oli niin hyvin suunniteltu.

En malta olla kirjaamatta teollisuushistoriakirjaani näitä synkkiä faktoja. Nämä liikut ovat  vaikuttaneet niin monen muun pienen yrittäjän ja työntekijän kohtaloihin.

Toisaalta mm. Elcoteqin kohtalo voimaannuttaa kirjoittamaan  näistä, mutta myös vihastuttaa. On liian tuoreessa muistissa Kuusamon Jyrkänkosken liippatehdasmiljöön kohtalon hetket 1990-luvulla. Oli todella hiuskarvan varassa, ettei koskimiljöö joutunut grynderien käsiin. Perheemme Suomalaisen kirjakaupan kaupasta saamamme varat siirtyivät kotikoskimiljöön pelastamiseksi. Samaan hurjaan tarinaan liittyy toki monia muitakin koukeroita, joita syitä ja seurauksia vielä selvittelen.

Kirja nytkähti nyt ison askeleen eteenpäin kohti valmistumista, koska Suomen teollisuushistoriaan peilatessani sain vahvoja faktoja käyttööni.

Suomella on nyt mielenkiintoinen viikko edessä, kun kansa käy vaaliuurnilla ja pian näemme millaisesta Suomen hallitusneuvottelusta on kysymys.  Suurin ilon aiheeni on ollut nuorten hienoinen herääminen päätöksen tekoon - ehkä seuraavissa vaaleissa. Tähän tulokseen he eivät vielä osaa - eikä ehdi, vaikuttaa. Olenkin ihmetellyt koululaitoksemme passiivisuutta aktivoida lapsia ja nuoria yhteiskunnallisiin asioihin. Aikoinaan oma historia- ja yhteiskuntaopin opettajamme Sulo Tamminen aktivoi ainakin meidän ikäluokkia aktiivisuuteen. Itse olen äänestänyt joka ainoissa vaaleissa. Yhdet seurakuntavaalit taisi jäädä väliin.

Toivotan aktiivista äänestämistä !