4. loka, 2019

Surullinen koulukiusaaminen toteutti taas seuraamustaan

Surullinen aavistus oli käynyt toteen. Kuopion nuoren miehen teräaseeseen tarttumisen motiivit alkoivat selvitä. Taustalla lienee  siis ollut elinikäinen kiusaaminen. 

Nyt ei auta toisten syyttely, vaan jokaisen on katsottava peiliin. Kannattaa miettiä, mitä minä voisin tehdä läheisilleni avuksi, jotta kenelläkään ei olisi hyväksynnän ja huomion puutetta. Paha olo kumpuaa jo pienestä lähtien - eli vanhemmista ja perheestä. Jostain merkillisestä syystä se jatkuu koulumaailmassa samoilla henkilöillä.  

Kiusaaja ja kiusattu - niiden ominaisuudet kumpuavat usein samoista syistä. Huomion puutteesta ja pahasta olosta. Mistä ne taas tulee ? Kotona ne syntyvät vanhempien kiireistä ja hektisestä työelämästä, ja jo pelkästään tämän päivän toimeentulokamppailuista. Kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia harrastaa, joissa saa usein pahan olon siemenet puhallettua ulos. Toinen syy valitettavasti voi olla opettajien ja kasvattajien puoluellisuus, ja siitä syntyvä epäoikeudenmukaisuuden tunne. 

Ensijaisesti kiusaaminen pitää kitkeä kotona, toissijaisesti koulussa, kolmanneksi koulutukihenkilöiden ja mielen tukihenkilöiden toimesta. Vasta neljäntenä tulevat poliitikot, jotka säätävät lait ! Kiusaaminen on aina rikos.  Nyt olisi se yhdestoista hetki tarttua nettikiusaamiseen, joka valloilleen päästyään tuhoaa koko yhteisen hyvän mitä on saavutettu.

Kiusaamista on ollut aina - ja tulee olemaan. Sen kitkemistyö ei tule ikinä valmiiksi.  Sen estäminen on työtä, jota voidaan verrata hyvin rikkaruohojen kitkemiseen. Jos sitä työtä ei tehdä, valtaavat "rikkaruohot" koko maailman.

On myös pakko miettiä vanhempien, opettajien, tukihenkilöiden  ja muiden vaikuttajien soveltuvuutta tehtäviinsä.  Opettajille kaikki kunnia ja kiitos - etenkin kun vietämme opettajien päivää huomenna. Silti on pakko kysyä - nähdessäni "lellimistä ja toisen huomioimatta jättämistä" - myös koulumaailmassa. "Pärstäkertoimeen ja jossain määrin lahjomiseenkin" liittyvät seikat eivät kuulu mihinkään yhteiskuntaan.  Myös vanhemmuutta on tuettava - erikoisesti silloin kun perhe on hajonnut ja /tai isovanhempia ei ole lähellä, yhtälailla tuettava kuin opettajuutta.

Olkoon tämä Kuopion surmatyö viimeinen hätähuuto ja herätys Suomen kansalle ponnistaa tämän "rikkaruohoilmiön" kitkemiseen !