Karhun kämmenen kosketus
Tervetulleet vierahamme
kulmille Kuusamon itäisen
rajan pintaa pilkistämään,
näkemään Nuorusen rinteet,
Ukonvaaran uhripaikat,
Tavajärven satasaaren,
Paanajärven piilossansa
siellä metsien sisässä.
Ne ennen omat olivat
nyt ovat rajan takana.
Muinoin munkit matkasivat,
kulkeusivat Karjalasta
Tavajärvelle taloksi.
Heiltä sipulin saimma,
leivänlisän, lääkeaineen,
mausteen melkoisen mukavan.
Tässä kun viivymmä vähäsen,
kuulemma tositarinat,
paimenten painajaiset
Kuntivaaran kontiosta,
metsähisen meiningistä,
liippakiven kilkutuksen
selkoniittyjen seutuvilta;
liipat tehtiin käsin, konein,
vietiin niitä vierahillekki.
"Hyvvie ovat, mutta kovvie",
sanaparren paukautimma.
Aina on meillä ollu
pyytömaita, hillasoita,
kutuveet kaloilla komeat,
luonto liki kulkijata,
korpi kotina kokea,
asuntona ajatella.
Ota nyt kuppi kuhmurianen!
Siinon tippa karhun verta,
hiven paimenen hikeä,
liippakiven kipinöitä,
kyynelvettä sipulista,
karhun kämmenen kosketus.
Sen kun kurkkuusi kumoat,
olet vahva ja väkevä,
tunnet tulen suonissasi,
kohoaa Kuusamo-kuume,
tulet toisteki tänne
Kuntivaaraa kuuntelemaan.
- Maija Alajuuman teksti 13.12.1997 Kuntivaaran kodan vihkiäisissä,
- unohtamatta milloinkaan "Karhun kämmenen kosketusta", aina mukana.
Uusimmat kommentit