Karhun kämmenen kosketus

Tervetulleet vierahamme

kulmille Kuusamon itäisen

rajan pintaa pilkistämään, 

näkemään Nuorusen rinteet,

Ukonvaaran uhripaikat,

Tavajärven satasaaren,

Paanajärven piilossansa

siellä metsien sisässä.

Ne ennen omat olivat

nyt ovat rajan takana.

Muinoin munkit matkasivat,

kulkeusivat Karjalasta

Tavajärvelle taloksi.

Heiltä sipulin saimma,

leivänlisän, lääkeaineen,

mausteen melkoisen mukavan.

Tässä kun viivymmä vähäsen, 

kuulemma tositarinat, 

paimenten painajaiset

Kuntivaaran kontiosta,

metsähisen meiningistä, 

liippakiven kilkutuksen

selkoniittyjen seutuvilta;

liipat tehtiin käsin, konein,

vietiin niitä vierahillekki.

"Hyvvie ovat, mutta kovvie",

sanaparren paukautimma.

Aina on meillä ollu

pyytömaita, hillasoita,

kutuveet kaloilla komeat,

luonto liki kulkijata, 

korpi kotina kokea, 

asuntona ajatella.

Ota nyt kuppi kuhmurianen!

Siinon tippa karhun verta, 

hiven paimenen hikeä,

liippakiven kipinöitä,

kyynelvettä sipulista,

karhun kämmenen kosketus.

Sen kun kurkkuusi kumoat,

olet vahva ja väkevä,

tunnet tulen suonissasi,

kohoaa Kuusamo-kuume,

tulet toisteki tänne

Kuntivaaraa kuuntelemaan.

- Maija Alajuuman teksti 13.12.1997 Kuntivaaran kodan vihkiäisissä,

  - unohtamatta milloinkaan  "Karhun kämmenen kosketusta", aina mukana.