22. maalis, 2020

Tumma pilvi hopeareunuksella

Tumma pilvi pysäytti kesken päivittäisen kävelylenkin jokirannassa. Musta synkkä pilvi vyöryi kohti. Juuri oli ilmoitettu Korona-viruksen ensimmäisestä uhrista Suomessa. Kuvasin ja etsin sitä kuuluisaa hopeareunusta. Kyllä, aurinko siellä takana maalasi hopeareunusta. Eilen aamulla heräsin uneen, jossa nuoret tytöt ja pojat puukepeillä ja puisilla jatkojaloilla hyökkäsivät valtaisaa mustaa kalliovuorta vasten. Musta vuori liikkui meitä kohden. Mutta nämä urheat taistelijat hyökkäsivät sitä vastaan ja kas kummaa vuori alkoi murentua ja maahan alkoi laskeutua mustaa jauhoa. Valtava musta vuori hävisi meidän urheille taistelijoille.
On perin mielenkiintoista ajatella tämän Koronaviruksen äkkileviämistä ja voimaa. Selvästi tällä on tarkoitus meidän kaikkien elämälle. Emme palaa koskaan enää samaan kaavaan elämässämme.
Historiaa tutkineena muistan elävästi Eino-pappamme kertomuksen Espanjan taudista ja ukista, joka keväthankien aikaan kuumeisena palasi Soukelon taisteluista 1918 Suiningin Raivioon. Vasta elokuussa hän selvisi edes kotitöihin. Kuume käsitteli viikkokausia kovakouraisesti, flanellipaita oli ollut monta kertaa täysin märkä hikoilusta. Hän selvisi toiseen maailman sotaan.
Suomi on aina joutunut puolustamaan rajoja, satoja vuosia. Meidän geenimme sisältävät ominaisuuksia, jotka aina valppaana puolustavat maatamme ja kansaamme. Niin myös tätä kiinalaista virusta vataan. On ollut upeaa seurata presidentin ja valtioneuvoston sekä parlamentin yhteisiä, ennakoivia ponnistuksia virusta vastaan. Luoja heitä siunatkoon ja meitä kaikkia auttakoon !