2. heinä, 2020

Kotorannan myrskyisät kaksi kuukautta

Koronakevät toi poikkeukselliset olot meille kaikille maapallon ihmisille. Vappu toi hienon kevään Turun kotorannoille sään puolesta, mutta näytti myös kolikon nurjan puolen. Toukokuun alussa alkoi lähiympäristössä riehua laitapuolen kulkijoita, jotka paljastivat yhteiskuntamme minulle täysin tuntemattomat laitapuolen kulkijat temppuineen ja  murheelliset tarinat nuorten tarttumisesta sellaisiin huumaaviin aineisiin, jotka hämärtävät todellisuuden ja vievät tajuttomina heitä ambulansseilla elvytettäväksi. Ne kurjat kasvot ovat minulle tuntemattomat. Ne kasvot jäivät nimettömiksi, koska en niitä koskaan aikaisemmin ollut nähnyt enkä ollut ollut missään tekemisissä.

Nuo lapset ja nuoret vaarallisiin aineisiin koukkuun jääneet lapset - vielä rääpäleet kuuluisivat äitien rintojen suojelukseen. Kysyin hiljaa mielessäni itseltäni, mikä ajaa nuoret kokeilemaan noita kammottavia koukuttavia aineita, joista seuraa loputonta surua läheisille ja tuiki tuntemattomille, kuten tässä tapauksessa muun muassa minulle. 

Kaksi kuukautta olen seurannut tokkuraista käytöstä, hörhöilyn tuloksia;  rikotaan kaikki paikat mitkä käden ulottuville sattuu, käsittämätöntä järjen valon puuttumista, poliisien aina varoittaessa, etten missään tilanteessa sekautuisi heidän auttajakseen.

MInulle on vielä kahden kuukauden seuraamisenkin jälkeen epäselvää, mikä järjen valo puuttuu kun pistetään huumetta itseen - kuka milläkin tavalla. MIkä johtaa ihmisen noille poluille ?

Tätä hullua asiaa täytyy pohtia ! !