Elämän puu

Kuinkahan mones kerta - niitattuna Jyrkänkoskeen, juhannuksena 2018

Juureni ovat syvällä Kuusamon Jyrkänkosken miljöössä ja itse koskessa. Synnyin kosken toisella rannalla. Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Jyrkänkosken rannalla,  liippatehdasmiljöössä. Onnellisen lapsuuden katkaisi isämme äkillinen menehtyminen keuhkosyöpään, vain 54 vuotiaana. Perhe hajosi totaalisesti kahtia. Repeäminen oli niin rankka, että varmasti jokaiselle jäsenelle jäi siitä kalvava muisto loppuiäksi. Tätä "ensimmäistä maailmamme lopun draamaa"  on jokainen käsitellyt tahoillaan omalla tavallaan. 

Minun matkani ja tulevan miehenimatka maailmalle, Satakunnan Poriin alkoi 1973, jossa perustimme perheen. Keski-Porin kirkossa meidät vihittiin. Kohtalolla oli varattuna paluu Kuusamoon jo parin vuoden jälkeen. Poika syntyi Kuusamossa. Työt Kuusamon seurakunnassa alkoivat helmikuussa 1975. Varhainen perheen perustaminen ja työskentely seurakunnassa oli välttämätöntä monestakin syystä lähes orpolapselle, ei vähiten henkisen kasvun näkökulmasta. Samalla työn ohessa suoritin, puolentoistavuoden aikana,  yksityisoppilaana merkonomin tutkinnon Kemijärven kauppaoppilaitoksessa. Mies oli Lähi-Idässä vuoden ajan, johon aikaan kaupallinen opiskelu ajoittui pääasiassa. Tuolloin tapahtui myös ensimmäinen lentomatkani Kuusamo-Oulu-Helsinki-Tel Aviv, eli sotaa käyneeseen Israeliin. Pian valmistumiseni ja miehen kotiinpaluun jälkeen syntyi perheeseen tytär. Heti kohta Kuusamon seurakunta kutsui talouspäällikön tehtävään. Merkittävien tukiryhmien johdosta uskalsin ottaa tehtävän vastaan. Kuusamon seurakunta otti tuolloin ensiaskeleet tietotekniikassa, siirtyen vähitellen palkkahallinnon ja kirjanpidon osalta uuteen aikaan. 

Kohtalolla oli mielessä taas uusi vaihe, kun mies lähti opiskelemaan puu- ja sahateollisuutta Joensuuhun. Päätimme muuttaa Pohjois-Karjalaan koko perheen voimin. Yhdentoista vuoden työputki seurakunnan taloushallinnossa oli ohi vuona 1986. Lähtiessäni etsin työtä ja opiskelupaikkaa. Vaihtoehtoja oli kolme, ja lopulta päädyin opiskelemaan Datanomin vastaavia opintoja Wärtsilän Tekussa. Tiesin seurakunnan ATK-kokemuksen perusteella, kuinka vahvasti tietotekniikkaa tulisi sisältymään meidän kaikkien ihmisten elämään. Matka jatkui talous- ja hallintopäälliköksi viidellä paikkakunnalla sijaitsevaan Säästö-Aittaketjuun Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissä.  Lapset eivät tuntuneet viihtyvän uudessa ympäristössä. Paluu Kuusamon tapahtui parin vuoden jälkeen.

Kuusamossa oli varattuna perheyrittäjyys ostettuamme kirja-paperikaupan, keväällä 1987. Näköpiirissä oli ATK-maailman aukeamiseen myös Koillismaalle. Aloitimme ATK-laitteiden ja ohjelmistojen myynnin Koillismaalle ja koko pohjois-Suomeen. Kymmenen vuoden jälkeen yllättäen Suomalainen kirjakauppa ilmoitti tulostaan Koillismaalle. Emme halunneet alkaa kilpailemaan pörssiyhtiön kanssa. Myimme liiketoiminnan ja varaston Suomalaiselle Kirjakaupalle. Loput Data-toiminnot möimme paikalliselle data-ohjelmistoyritykselle.

Perheyrittäjyyden aikana tapahtui paljon asioita niin Koillismaalla kuin Suomessa. Perustimme Yrittäjänaisten kanssa oman yhdistyksen Koillismaan Yrittäjänaiset ry.  Toimin puheenjohtajana sen perustamisesta lähtien viisi vuotta, aina vuoteen 1995. Suomi oli liittymässä Euroopan Unioniin. Kuusamon Yrittäjät kutsuivat puheenjohtajakseen tähän muutosprosessiin. Niin opiskelut Euroopan Unionista jatkuivat Brysselissä keväällä 1995. Olimme Pohjois-Pohjanmaan muiden Yrittäjien kanssa kesän mukana MIni-Euroopassa. Viisi vuotta Yrittäjanaisten vetäjänä ja kaksi vuotta Kuusamon Yrittäjien vetäjänä olivat suuri panos yhteisiin kuvioihin. Sille oli tehtävä loppu. 

Muutokset veivät jälleen pois Kuusamosta, Ouluun. Sieltä toiminta-alue oli Oulun ja Lapin lääni ohjelmistomyynnin ja koulutuksien myötä. Jälleen kohtalo puuttui tapahtumien kulkuun. Vuonna 1998 oli rahamaailma niin sekaisin, että lapsuuden liippatehdasmiljöö oli liukua gryndereiden käsiin. Emme voineet muuta kuin osallistua sen pelastamiseen ja toukokuussa 1999 palasimme Jyrkänkosken kotimaisemiin. Selvästi kohtalo ohjasi polkujamme. Sadan vuoden historia huusi haudasta ! "Nostakaa kaikkien ihmisten tietoisuuteen Kuusamon vanhan Jyrkänkosken liippatehtaan historia" !  Samassa virrassa tulivat sukumme vanhukset, liippatehtaan työntekijät omaishoidettavaksi, ja saatettavaksi hautaan. Lähtiessään he luovuttivat sadan vuoden historian ja tarinat tuleville sukupolville tiedoksi ja vahvistukseksi.

Olin käsittämättömän "historiahaudan" reunalla. Liippatehdasvanhus oli vaipumassa hautaan.  Hiuskarvan varassa historia oli mennä mukana. Ymmärsin kaikki polkuni kiemurat, mihin minua monimutkainen elämäni polku oli viemässä. Äitini uskomaton kannustaminen ja hänen merkittävä haastattelujen nauhoittaminen C-kaseteille oli perusta, josta jatkoin. Paikkakunnalle ulkopuolelta muuttaneena hän ymmärsi historian merkityksen - tehdessämme tulevia päätöksiä. Tietysti valokuvat, dokumentit ja koko tehtaan aineisto tilikirjoineen olivat niin suuri pohja, että sanoinkin äidilleni, että tähän tarvitaan kymmenen vuotta ja kymmenen "miestä" avuksi.

Tartuin heti asiaan ja otin yhteytta Oulun yliopiston historian laitokseen arkkitehtiosastoon ja pyysin apua. Saimmekin apua koskitilan ja liippatehdasmiljöön inventointiin - eli arkkitehtioppilas teki inventaarion ja korjaussuunnitelmat diplomityönään. Pikkuhiljaa aloin käsittää työn valtavan suuruuden.  Ensin tein vain isäni aikaisen koosteen. Käsitin heti, että ennen isääni liippatehdasmiljöössä oli tapahtunut niin paljon asioita, että oli lähdettävä sadan vuoden takaa, tehtaan perustamisesta.

Juuri kun olimme saaneet arkkitehtidiplomityön käsiimme, paloi kahden viikon päästä lapsuuden kotimme, tehtaan konttoriasuintalo. Kaksi kuukautta itkin yötä päivää, kunnes silloinen elinkeinojohtaja Timo Louna ehdotti, että hakisin Oulun yliopistoon suorittamaan digitaalisen median maisteritutkintoa. Hän tiesi liippatehtaan historian. Hain ja pääsin, yksi kiitos kuuluu nykyiselle Kuusamo-opiston rehtorille Kari Kantolalle, yhdelle haastattelijalleni. Arvovarastoni oli tyhjä, monestakin syystä. Siihen palaan viimeistään Julian tarinoissa. Tiesin, että ikäni haluamani yliopisto-opiskelu täyttäisi arvovarastoni ja antaisi eväät alkaa työstää ja koostaa Liippatehtaan historiaa.

Dramaattiset tapahtumat ja muunmuassa mielettömät vastoinkäymiset liippatehdasmiljöössä olivat liikaa miehelleni, ja hän otti eri suunnan. Lapsemme olivat kasvaneet perheestä ulos. Poika oli Australiassa stipendiaattina  Espoon korkeakoulusta. Tytär oli palannut jenkeistä vaihto-oppilaana olostaan. Ylioppilaaksitulonsa jälkeen hän päätti muutta Turkuun ja hakea Kauppakorkeaan.  Poika on ollut Aasiassa parikymmentä vuotta, nyt Singaporessa naimisissa Singaporen tytön kanssa. Tytär on ollut lähes parikymmentä vuotta Turussa ja Kaarinassa, jossa ovat perheen kanssa asuneet pitkään.

Viimeinen sukumme liippatehtaan vanhus muutti tuonpuoleiseen vuonna 2005, jolloin aloin kirjoittaa pro-gradua digitaalisen median maisterin tutkintoa varten. Keväällä 2008 valmistuin yliopistosta. Yhtään Liippatehtaan historiakirjaa ei ollut vielä valmiina.

Ensimmäisen version koostin yhdellä Singaporen matkallani. Se oli niin pitkä, yli 500 sivua, etten enää itsekään muistanut, mitä se sisälsi. Oivalsin, että minun oli pilkottava historia tehtailijoittain, jolloin se olisi käsitettävässä muodossa ihmisille, jotka olivat unohtaneet historiansa. Työstämistä varten ajattelin, että oli perustettava digigalleria, jossa voisimme digitalisoida aineistot. Olin saanut yliopisto-opiskeluista raskaan paketin eväitä kuvan käsittelystä, graafisesta suunnittelusta, valokuvauksesta, videoiden editoinnista ja monista muista tiedon louhintaan liittyvistä seikoista. Digigalleryn, toiminimellä, perustin 2006. Ensimmäinen multimediateokseni Neljä vuodenaikaa, neljällä kielellä, tuottivat opiskelua varten varoja. Myynnissä niitä oli Oulun ja Lapin läänissä. Teos on loppuunmyyty. Iltapuhteina olen työstänyt sen päivittämistä nykyaikaan. Vuonna 2008 muutin toiminimen osakeyhtiöksi ja yhtiökumppaniksi tuli paikallinen multimediataitaja. Heti alkuun kuvio oli tuomittu varhain ennen alkamistaan päättymään, koska silloinen yhtiökumppani  jatkoikin yllättäen omissa tehtävissään. 

Digialleryn tukihenkilöiden myötä saimme kuitenkin Liippatehtaan tarinoiden osan I julkaistua tammikuussa 2011 ja osan II 2011 jouluksi.  Osan neljä, eli isäni ajan olin tehnyt perusrungoltaan valmiiksi jo yliopisto-opiskelujeni aikana. Julkaisimme osan IV vuonna  2014 ja osa III vuonna 2015. Teimme kahdesta ensimmäisestä osasta Liippavideot, jotka heti myytiin loppuun.

Heti ensimmäisen osan valmistuttua ymmärsin, että valokuva-aineiston vähäisyyden vuoksi  joutuisin itse piirtämään ja maalaamaan dokumenttaarisia kuvia ja maalauksia. Näin alkoi lapsuudessa alkanut piirtämisen ja maalaamisen kaipuu nostaa päätään. Olin jo yliopisto-opiskelujeni myötä hankkinut maalaustarvikkeet ja salaa kokeillut erilaisia tekotapoja. Ensimmäinen pieni kokeilunäyttely olikin 2012. Minut hyväksyttiin Taiteilijaseura Koillisen jäseneksi. Olin edellisenä vuonna lupautunut olla kaksi vuotta 2012-2013 Taiteilijaseura Koillisen puheenjohtajana, tehdessämme yhdessä  Saksaan taiteen vaihtoprojektia. Yliopisto-opiskelujen aikana olin tarttunut siveltimiin ja maaleihin sekä kankaisiin. En voinut enää irroittaa niistä otetta.

Dramaattiset tapahtumat koskimiljöössä jatkuivat kaiken muun toiminnan rinnalla. Kotomiljöössämme 2006 oli jäljellä enää sauna ja varasto. Monet keskustelut asiantuntijoiden kanssa johtivat umpikujaan tehdasmiljöön kehittämisen suhteen. 

Neljän liippakirjan ohella syntyivät toimittamani Kuusamo sydämellä kirja, vuonna 2013 ja Taiteilijaseura Koillisen 40-vuotisjuhlajulkaisu, vuonna 2015. 

Heinäkuun alussa 2015 poikani esitti kysymyksen, joka herätti ajatuksen lähteä katsomaan kauempaa tätä toista hurjaa viidentoistavuoden tapahtumaketjua. Muutin syksyllä 2016 Turkuun, lähelle tyttäreni perhettä. Kohtalo seurasi kulkuani. Kuusamotalon johtaja oli pitänyt mielessään ajatukseni pitää loppunäyttely Liippatehtaan asioista Kuusamo-talossa. Peruutuspaikalle järjestyi näyttelyaika, elokuulle 2017. Kuukaudesta muodostui ehkä elämäni onnellisin kuukausi. Suuri tukijaryhmäni oli läsnä avauksessa ja lukuisissa päiväesittelyissäni. Kaikkiaan näyttelyyn osallistui noin 600 henkilöä. Teinkin päätöksen koostaa vielä yksi Kuusamon teollisuushistoriaa käsittelevä kirja. Mahdollisesti valmistuu myös vielä yksi video koko sadan vuoden jaksosta.

Kevät 2018 toi  uuden yllätyksen kun Lapin yliopiston taiteiden maisteriryhmä Kari Kantolan johdolla oli valmis tulemaan tekemään liippatehdasmiljööseen yhteisötaideteosta, kunnioittamaan edesmenneitä liippatehtailijoita, työntekijöitä ja kaikkia heidän perheitään. "Tekemisen meininki" - yhteisötaideteos omista kivistämme toteutui opiskelijoiden ja Vuotungin kylän aktivistien kanssa. Kalliopuutarha alkaa kehittyä nyt muun koskimiljöön suunnittelun myötä. Kesä 2018 ei ollut vielä saunaremontin aikaa. Alueelle oli saatava pieni varasto, jota voitaisiin käyttää tulevien suunnittelujen ja rakentamisien tukikohtana. Niin toteutui ensimmäinen "Liippa-aitta". 

Talvi on ollut iloista aikaa perheen kokoontuessa Singaporeen juhlimaan pojan hääjuhlaa. Tästä jatkuu matka kohti valoisaa huomista ja seitsämännen tietokirjani julkistamista.

 

Luontoäiti hoitaa

Jyrkänkosken rannalla, rippikoulun ja isän kuoleman jälkeen, vuonna 1970.

Luonnossa oleminen ja vaeltaminen yksin ja yhdessä muiden kanssa on yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Isämme opetti meitä ensi askelista lähtien olemaan luonnon kanssa sinut.

Luontoäiti antaa meille ehtymättömän ideapankin kuvaamiseen, videointiin ja maalaamiseen.

Kuusamo ja Jyrkänkoski sekä koko Lappi pienine tunturivaelluksineen, olisivat nyt tulevaisuuden tärkeitä kiinnekohtia. Pyhän kasteen lammen ja Lemmenjoen syksyiset vaellukset ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.  Ehkä kuva-arkistot avautuvat niiden osalta myös Matkakuva-sivuille.

Jyrkänkoskimiljöön tapahtumat ja suunnitelmat antavat seuraavaksi varmasti hyviä, mutta myös rankkoja hetkiä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Niiden tiimoilta Kuusamo kutsuu seuraavaksi. 

👍

Valokuvaus on ollut kiinnostuksen kohde kymmeniä vuosia. Valokuvaan pyrin sisällyttämään  kuvan perussanoman ja piiloaiheen, jotka siivittävät valon ja varjon yhteispeliin, unohtamatta taruolentojen läsnäoloa. 

Videoeditointi tuli mukaan yliopisto-opiskelujeni myötä. Erityisesti videoeditointi on tullut mukaan viime vuosina. Yhdistän valokuvia, videoleikkeitä, äänitteitä, animaatioita ja tekstiä omiksi kokonaisuuksiksi.

👍

Runojen, aforismien, elämänviisauksien - etsiminen, lukeminen, kirjoittaminen tekevät päivistäni parhaita - aina uudelleen ja uudelleen.

Oma runo-kuvakirja on ollut pitkään käymistilassa. Sidon omat tekstit akryyli- ja öljymaalauskuviin, akvarelli ja digimaalauskuviin - ja ehkä joihinkin valokuviin. Olen käsikirjoittanut ja asetellut kuvat käsikirjoitukseen. Jostain syystä teos odottaa vielä  julkaisuaan... ehkä viimeinen Kuusamon teollisuuskirja haluaa syntyä ensin. Joitakin tekstejä poluiltani on esillä ennakkoon Kirjat -Uudempia ja Vanhempia tekstejäni -välilehdillä.

👍

Mieluista puuhaa

Matkailu avartaa

Tammikuun Singaporen matka muodostui ikimuistoiseksi maailman perheiden juhlaksi. Jarnon ja Estherin hääjuhlaan oli saapunut noin 150 henkeä ympäri maailmaa, kaikista maanosista. Pitkäaikainen työskentely maailmalla oli tuottanut ihmeellisiä ystävyyksiä.

Erityisen matkasta tekivät pienet pojat, Leevi ja Nooa, jotka sormusherroina kiikuttivat hääseremoniaan sormukset. Lämminhenkinen ja rento hääjuhla jää ikimuistoisena iäksi mieleen. Emme koskaan ole kokeneet vastaavaa. Siunausta ja hyviä hetkiä nuorelle parille !

Reilu viikko Singaporessa oli aivan liian lyhyt aika. Taidegalleriat jäivät nyt taka-alalle. Nautimme täysillä perheen yhdessäolosta. Mikä antaisi enempi voimia tuleviin tapahtumiin.

👍

Pieni katsaus mm. Moilas-suvun historiaan

Sukupuusta:  

Isä Johan Vilhelm Moilanen, s. 4.10.1914,  k.10.11.1968 Kuusamo, ja äiti Elsa Esteri Emilia s. Palukka, s. 28.8.1929 Ii, Laurila, muutti Kuusamoon 19.10.1940 Iistä Kuusamoon, k.15.7. 2002 Kuusamo.

Isän vanhemmat : isä mäkitupalainen Ville had Moilanen, 2.11.1880, Suomussalmi, Kiander, nyk. Pajuvaara, muutti Kuusamoon 4.2.1907, k  26.12.1940, ja äiti  Hilma Ulla s. Kovaniemi, Kuusamo , s.6.10.1878, k.16.10.1963. Vihityt 30.9.1907.

- äidin vanhemmat : isä Kustu Artturi Kaarlenpoika Palukka, Ii ja äiti Salli Maria Katariina s. Pöytäkangas, Oulu, Sanginjoki.

- äidin isän vanhemmat: isä Kaarle Kustaa Palukka, Rantala (Yliranta) postiosoite Laurila, s. 1897 ja äiti Vilhelmiina s. Kaleva

- äidin äidin vanhemmat: isä Olavi Pöytäkangas ja äiti Anna-Liisa s. Lehto

.......

 

Isän isoisovanhemmat, isä: Jaakko Moilanen s. 1843 Suomussalmi, k. 1913, yhdysviljelijä,  23. Pajuvaara, Ruhtinaansalmi, Suomussalmi, äiti Elsa Eliaksentr Väisänen, s 1852, k.1928

       *  Juho Moilanen, s 28.9.1817, k. 15.10.1850, kuoli isorokkoon

       *  Juho Moilanen, s.13.8.1777, k. 26.4.1853, kuoli vanhuuteen

       *  Juhon isä: Matti Moilanen (Matts Johansson Moilanen), s. 1746, Oulu, k. 1782 Puolanka

          Juhon äiti: Kaisa Matintr s. Heikkinen, s 1744, Kianto, k. 1824 Oulu, 

..........................................

Moilas-suvun juuret juontavat Laatokan Karjalaan nykyisen Venäjän puolelle. Sukunimi lienee muotoutunut periytyväksi viimeistään 1300-luvulla. Kainuun Moilasten kanta-isäksi on valittu Antti Moilanen, joka saapui uudisraivaajana silloiseen Oulujärven erämaahan vuonna 1599. Sukunimi Moilanen MOILA, MOILO(I) tai MUILU, joiden takana on puolestaan venäjänkielinen miehennimi Samoil, Samuil. Tämä taas juontuu raamatullisesta hebreankielisestä profeetan nimesta Samuel, joka merkitsee "Herran kuulema". Sukunimen kirjoitusasussa esiintyy vaihtelua vanhemmissa asiakirjoissa, joissa esiintyy muotoja Moiloeff, Måijloinen, Måilainen jne. Venäjän sukunimiä Samoilov ja Samoilin pidetään sukulaisniminä.

Kaskimailta tietoverkkoon: Sukuseura Moilasen toiminta on alusta lähtien ollut vilkasta - kiitos tarmokkaiden vetäjien kuten Pentti Seppänen, joka koko toimintamme ajan on ollut vastuullisesti mukana. Sukuseuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Urho Moilanen. Hänen jälkeensä puheenjohtajina ovat olleet Kauko-Pekka Moilanen, Mikko Moilanen,  Jorma Moilanen ja nykyinen puheenjohtaja Raimo Moilanen.

Sukuseura järjestää vuosittain yksi tai kaksipäiväisiä sukutapaamisia. Vuosittain juhlapaikat vaihtelevat.Tähän mennessä olemme olleet 1978 Kiannanniemellä, 1981 Suomussalmen kirkonkylällä, 1984 ja 1985 Kiannanniemellä, 1986 Kajaanissa, 1987 Paltamossa, 1988 Hyrynsalmella, 1989 Ämmänsaaressa, 1992 Oulussa, 1993 Paltamossa, 1994 Puolangalla (10-vuotisjuhla), 1995 Hossassa, 1996 Kajaanissa, 1997 Norjan Raisissa, 1998 Manamasalossa. Vuoden 2017 sukutapaaminen oli Hossassa 22.-23.7.2017.

  

Muutamia vuosilukuja sukuseuran vaiheista:

1978 Ensimmäinen tapaaminen Kiannanniemen Suomussalmella

1984 Sukuseura Moilaset ry perustettiin

1985 Sukututkimus käynnistettiin

1990 Suvun muistomerkki pystytettiin Puolangalle

1993 Sukuseura alkoi julkaista kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää sukulehteä. Sukuseuran tuotteet tulivat myyntiin (pöytäviiri, postikortit, pinssi, solmioneula, tuuliviiri ym.)

1994 Kaskimailta kansaksi  - sukukirja ilmestyi

1997 Sukulaisvierailu Norjan Moilasten luokse

1998 Moilas-sivut internettiin, sukuseuramoilaset.com - ja toinen sukukirja Kainuun Moilaskansa

 

................

 

Isäni on ollut elämäni suuri innoittajani, vahvojen sukumme naisten, äitini ja molempien mummojeni ohella. Kumpaakaan isoisääni en ehtinyt tavata.

Pieni katsaus äidin isän Palukka-sukuun ja äidin äidin Pöytäkangas-sukuun

HEIKKI PALUKKA S 24.11.1830, II, K 19.11.1915, puoliso Anna Sofia e Halonen, s. 9.8.1838 Haukipudas, k. 15.11.1906. Vihityt 18.11.1860.

Kaarle Kustaa Heikinpoika PALUKKA, s. 9.4.1864 Ii, k. 22.8.1914, vaimo Vilhelmiina s. Kaleva, s. 18.4.1868 Ii, k. 11.1..1951. Vihityt 16.11.1889.

Lapset:

1. Jenni Katariina, s 25.10.1890 Ii, k. 30.4.1968, mies Heikki Mikkola, s. 23.7.1890 Ii, k. 7.2.1950. Vihityt 19.4.1915.

Lapset:

A. Hilda Amanda, s 25.10.1915 Ii, muutti Ouluun leskenä, mies Jaakko Aukusti Ravaska, s. 8.12.1903. Vihityt 20.9.1937.

B. Laura Maria, s. 5.6.1917, Ii, mies Väinö Henrik Mattila, s. 24.9.1920 Ii. Vihityt 13.6.1943. Muuttivat Ouluun 16.6.1965.

C. Ida Katariina, s. 29.6.1919 Ii, muutti Kemiin 4.7.1961. i. mies Arvo Matias Liikanen, s. 29.7.1913 Ii, muutti Pieksämeälle 27.9.1955. Vihityt 13.7.1941. Ae 27.2.1946. 2. mies Lauri Hemminki Mattila, s. 8.7.1924 Ii, muutti Kemiin 4.7.1961. Vihityt 28.6.1948.

D. Lauri Henrik, s. 19.4.1921, muutti Kaarinaan 4.10.1949, takaisin 30.3.1951, muutti Yli-Kiiminkiin 5.11.1951.

E. Elsa Esteri, s. 18.1.1925 Ii, k. 18.5.1926

F. Jaakko Arvid, s. 28.6.1927 Ii, muutti Rovaniemelle 29.1.1959.

G. HIlja Vilhelmiina, s. 7.10.1929 Ii, k. 22.10.1929.

H.Väinö Johannes, s. 11.7.1932 Ii, Ruotsin kansalainen 18.2.1980, vaimo Laila Tellervo s. Ojalehto. Vihityt 26.1.1966.

I. Valte Eemeli, s.12.6.1935 Ii, Ruotsin kansalainen 2.6.1980.

 

2. Kaarlo Arvid, s. 5.9.1892 Ii, k. 4.4.1900.

3. Emmi Maria, s. 3.1.1895 Ii, k. 18.3.1900.

4. KUSTU ARTTURI KAARLENPOIKA PALUKKA s. 25.1.1897 Ii, k. 26.11.1939, vaimo Salli Maria Katariina s. Pöytäkangas e. Kaattari, s. 16.10.1898 Oulujoki, muutti Iistä leskenä Kuusamoon 19.10.1940. Vihityt 28.11.1926.

Lapset: 

A. Aune Maria, s. 9.7.1927 Ii, muutti 19.10.1940 Iistä Kuusamoon.

B. Elsa Esteri Emilia, s. 28.8.1929 Ii, muutti 19.10.1940 Iistä Kuusamoon. 

 

 

 

 

Isän äidin Kovaniemen suku Suiningilta

HIlma Ulla Moilasen, mummimme, isän äidin suku Suiningin rannalta yhdistää perheemme Kuusamoon ja kaukaisesti myös Eksymän Matin sukuun. Olga-tätimme kertoo nauhalla, kuinka Hilma-mummon äiti ja Matti Eksymän äiti ovat sukua keskenään.

Tähän on tarkoitus avata tämäkin sukuhaara.