1. tammi, 2016

Olkaamme onnellinen joutsenpari

Miksi me ihmiset kadehdimme, vihaamme ja kamppailemme jostakin vähäisestä etuudesta, vaikka kaikki on sanomattoman mitätöntä ja hetkellistä ihmeellisen luonnon, käsittämättömän maailmankaikkeuden ja ikuisuuden rinnalla?

"Kuta kauemmaksi urkenee erämaahan sitä enemmän tuntee vapautuvansa jostakin, muuttuvansa omaksi itsekseen. Tunne herkistyy, ajatus teroittuu, mielikuvitus saa vauhtia, tuntee tulevansa toiseksi paremmaksi ihmiseksi, mieleen johtuu paljon sellaista, jota ei ole joutanut eikä kyennyt muualla ajattelemaan. Täältä nähden maailman kuva esittäytyy kokolailla toisenlaisena kuin muualla."

"Vain hetkisen me elämme sitten vaivumme maan poveen, ja kohta ei meitä muista eikä kaipaa kukaan, taivaankappaleet kulkevat avaruudessa - tuhannen vuoden perästä ei työstämme ole jäljellä mitään."

Miksi tuhlaamme siis tätä lyhyttä elinaikaamme vihaan ja itsekkäitten etujen tavoiteluun?

Miksi emme ole ystävällisiä? Miksi emme tee hyvää toisillemme? Miksi emme auta toisiamme?

"Sillä parempi olisi antaa kuin ottaa. Silloin ei meiltä katoasi rauhallinen mieli, puhdas ja kaunis sisäinen elämä... V a i n ne ovat todellisia aarteita, vain niitä kannattaa tavoitella ja säilyttää..."

- otteita Arvo A Nuutisen kirjasta Suomen Sveitsissä, v 1932 -