3. loka, 2017

Karhun kämmenen kosketus

Tervetulleet vierahamme
kulmille Kuusamon itäisen
rajan pintaa pilkistämään,
näkemään Nuorusen rinteet,
Ukonvaaran uhripaikat,
Tavajärven satasaaren,
Paanajärven piilossansa
siellä metsien sisässä.
Ne ennen omat olivat,
nyt ovat rajan takana.

Muinoin munkit matkasivat,
kulkeusivat Karjalasta
Tavajärvelle taloksi.
Heiltä sipulin saimma,
leivänlisän, lääkeaineen,
mausteen melkosen mukavan.

Tässä kun viivymmä vähäsen,
kuulemma tositarinat,
paimenien painajaiset
Kuntivaaran kontiosta,
metsähisen meiningistä,
selkosniittyin seutuvilla;
liipat tehtiin käsin, konein,
vietiin niitä vierahillekki.
"Hyvvie ovat, mutta kovvie",
sananparren paukautimma.

Aina on meillä ollu
pyytömaita, hillasoita,
kutuveet kaloilla komeat,
luonto liki kulkijata,
korpi kotina kokea,
asuntona ajatella.

Ota nyt kuppi kuhmurainen!
Siinon tippa karhun verta,
hiven paimenen hikeä,
liippakiven kipinöitä,
kyynelvettä sipulista,
karhun kämmenen kosketus.
Sen kun kurkkuusi kumoat,
olet vahva ja väkevä,
tunnet tulen suonissasi,
kohoaa Kuusamo-kuume,
tulet toisteki tanne
Kuntivaaraa kuuntelemaan.

Maija Alajuuma lausui tämän Kuntivaaran kodan avajaisissa hiukan ennen Milleniumia.

Maija Alajuuma