9. syys, 2017

Paluu

Aamupäivän tylsä hetki
sylissä lehti
vieressä äänekäs matkaaja
kunnes katse kohtaa jotain tuttua
menneisyydestä, viime vuodelta
- vai edellisestä elämästä.

Sydämessä kultaiset peitot repeävät
paljastavat kiihkeästi sykkivät avohaavat.
Miksi jälleen sinä, jonka jo luulin onnistuneeni
peittämään kullatuin lehvin.
Pakolla sammutettu tuli roihahti
kuumemmin kuin koskaan ennen.

Tahdoton kuin nukke tai robotti
askeleet veivät kohti menneisyyden hetkiä
- vai oliko ne sittenkin kohti tulevaisuuden satua ?
Jälleen tummat silmät,
hymy ja pehmeä ääni sytyttivät sydämen
- noihin aboriginaalien liekkeihin !

Valma Lämsä 16.8.2017