Oodi koskelle
Pieni pää kurkistaa
- vanhan sillan puukaiteen alta
tummiin virran pyörteisiin
- käsi turvallisesti isän kädessä.
Isän hieno tarina
- veden alla piileskelevistä
asukkaista ja olennoista
- ja kultaisista haltijoista
jää lähtemättömästi
- pienen tytön mieleen.
Kielto mennä
- valkeitten kuohujen lähelle
kantaa pitkälle
- nuoruuteen.
Isän omat tarinat
- puuveneillä lasketuista koskista
kiehtoo kokeilemaan
- virran voimaa.
Kanavan virta
- on lempeä
ja opettaa uimaan
- mutta myös kunnioittamaan
voimaa, joka on vienyt
- mennessään jopa miehiä.
Salaisuuksien saari alkoi avautua
- kun isä kädestä pitäen
saatteli tummalle kivelle
- vaahtoavan kosken äärelle,
kultaisten rentukoiden
- ja kulleroiden keskelle.
Läheltä seuraten vedenalaisten
- asukkaiden elämää
ja veden haltioiden tekemiä
- taikasauvojen tähtiä,
vahvistui uskomus,
- että hyvillä haltijoilla
on kultaa pinnan alla.
Auringon säteiden yhtyessä
- veden liikkeisiin
muodostuneet kultahiput
- lumosivat katselijansa.
Salaisuuksien saaresta
- ja siellä olevista pienistä puroista
muodostui uskomaton aarreaitta
- ja voimanlähde koettelemuksille.
.................
.................
Kosken soitto antaa voimaa
- uskoa elämään
virtaava vesi ja lintujen laulu
- antavat uusia ajatuksia
rakentaa huomista.
.....
jatkuu
- Valma Lämsä -
Uusimmat kommentit