20. heinä, 2018

Oodi koskelle

 

Pieni pää kurkistaa

- vanhan sillan puukaiteen alta

tummiin virran pyörteisiin

- käsi turvallisesti isän kädessä.

 

Isän hieno tarina 

- veden alla piileskelevistä

asukkaista ja olennoista

- ja kultaisista haltijoista

jää lähtemättömästi

- pienen tytön mieleen.

 

Kielto mennä

- valkeitten kuohujen lähelle

kantaa pitkälle

- nuoruuteen. 

Isän omat tarinat

- puuveneillä lasketuista koskista

kiehtoo kokeilemaan 

- virran voimaa. 

 

Kanavan virta 

- on lempeä

ja opettaa uimaan

- mutta myös kunnioittamaan

voimaa, joka on vienyt  

- mennessään jopa miehiä.

 

Salaisuuksien saari alkoi avautua

- kun isä kädestä pitäen 

saatteli tummalle kivelle

- vaahtoavan kosken äärelle,

kultaisten rentukoiden

- ja kulleroiden keskelle.

 

Läheltä seuraten vedenalaisten

- asukkaiden elämää

ja veden haltioiden tekemiä

- taikasauvojen tähtiä,

vahvistui uskomus,

- että hyvillä haltijoilla

on kultaa pinnan alla.

 

Auringon säteiden yhtyessä

- veden liikkeisiin

muodostuneet kultahiput

- lumosivat katselijansa.

 

Salaisuuksien saaresta 

- ja siellä olevista pienistä puroista

muodostui uskomaton aarreaitta

- ja voimanlähde koettelemuksille.

.................

.................

 

Kosken soitto antaa voimaa

- uskoa elämään

virtaava vesi ja lintujen laulu

- antavat uusia ajatuksia

rakentaa huomista.

 

.....

 jatkuu

   - Valma Lämsä -