Luontoäidin Suomi

31. joulu, 2017

Luontoäidin Suomi

Kunnianosoitukseni Suomi 100 juhlavuodelle 2017: "Luontoäidin Suomi" - teksti on osa työnalla olevaa runo-kuvateostani, jonka toivon olevan valmis ja julkistettuna Kuusamon 150-vuotisjuhlavuonna 2018. Tätä lyhyemmäksi en saanut Suomen ja suomalaisten satojen vuosien historiakatsaustani. Toki teksti elää vielä ennen viimeistä kirjan/teoksen käsikirjoitusta. Näillä "Suomiteksteillä" kiitän vuodesta 2017 ja toivotan onnea ja menestystä uuteen vuoteen 2018.



Kenelle - koti pohjoinen


Valo ja pimeys vuorottelivat
kylmä ja lämpö mittelivät.
Aurinko ja kuu kamppailivat voitosta.
tähdet tanssivat ilosta ja surusta.
- Ja vesi oli kylmän vankina
ikiroudassa.

Luontoäiti katsoi pohjoisen puoleen
- miettien ”sulosuomea” kesäöineen.
Aurinko antoi valoaan ja lämpöään
- kuu lainasi omaa mystistä voimaansa.
Tähdet olivat haltijoiden asuinsijoja
ja revontulet loistivat pohjoisen taivaalla
- kertoen taikatarinoita.

Luontoäiti päätti, että Suomi on
- tuhansien järvien maa
- kosket pyhiinvaelluspaikkoja
- alati vaihtuvia vuodenaikoja
- luonto tulvillaan Luojan maalaamia tauluja.

Ikirouta alkoi sulaa
- vapauttaen vedet
siirtäen kivet ja kalliot
muokaten paratiiseja
- niin itään kuin länteen
- etelään ja pohjoiseen.

Ugripojat tulivat idästä
- kaukaa Uralin takaa
Slaavit
- läheltä Laatokan rannoilta.
Viikingit purjehtivat lahden takaa
- kauppiaat Pohjanmeren rannalta.

Paavikin jo lausui sanan
- lähetti ehkä sanansaattajankin
kirjoitti Suomesta
- ja suomalaisista.

Munkit toivat idästä sipulit
- ja uskon siemeniä.
Idän kirkonmiehet hakivat turvaa
- hirmuhallitsijan vainoista.
Laukkuryssät toivat
- Valkean meren tuomisia.

Luther loi uskon siemenet,
- joita hengen miehet kylvivät Pohjolaan.
Pyhän kasteen lampi
- meitä yhä uudelleen
Lutherista muistuttaa.

Näistä on tehty
- Suomipojat ja Suomitytöt.



Iso viha - kahdensadan vuoden takaa

Pohjolan perukoilla asui oma kansa
- sulassa sovussa porojensa kanssa.
Vuodenaikojen vaihtelut ja luonto
- määräsivät tekemisen.
Luonto oli pyhää
- se antoi ja otti.
Oltiin yhtä luonnon kanssa.

Ugrilaiset halusivat maan mainion
- orjaksi ottivat pojat ja miehet
- osan tappoivat
- ja osan veivät itään.
Veri vaihtui, kun vaimot ja tyttäret
joutuivat lohtunaisiksi idän kasakoille.

Ei auttaneet lännen pojat
- päältä katsoivat.
Moni koti paloi myös Pohjanmaalla
- ennen ja jälkeen ryöstöretkien.
Isoviha niitti synkkää satoaan
- kun perheet pakenivat merelle
- kohdaten viimeisen matkanpäänsä.



Itsenäisyys - vapaus sadanvuoden takaa

Vihdoin koitti mahdollisuus
- ottaa oma maa itselle.
Ensiaskeleet mahdollisti
- naapurin tsaari
- antaessaan jo ennen
- itsemääräämisoikeuden.
Iso poika idässä otti vallan
- näin oli määrätty sekasorto.
Silloin koitti Suomen aika
- itsenäisyydelle ja vapaudelle.
Luontoäiti huolehti
- että kaunista Suomea asuttaa
- luontoa kunnioittavat suomalaiset.

Kalliin hinnan Suomi maksoi
- kun veli veljeä vastaan nousi.

Olkoon se viimeinen kerta
- kun oman maan veljet
- surmasivat toisiaan.

Moni tarina perheissä ja kylissä
- on painumassa unhon suohon
- kuten moni viaton uhri
- sisäisen sodan tarinoineen.

Moni luopui isänmaastaan
- nousten laivaan - tai ylittäen rajan
- paremman elämän toivossa.
Moni pettyi uudessa kotimaassaan
- ehkä menetti henkensä - tai rikastui
- ehkä palasi auttamaan isänmaataan
- sen tulevissa murheellisissa koitoksissa.



Länsi ja itä - itä ja länsi

Itä oli antanut Suomelle ja suomalaisille
- kasvua, identiteettiä, luonnetta
- uutta verta ja sisua.
Länsi oli antanut Suomelle ja suomalaisille
- sivistystä, kulttuuria, vaurautta
- uutta verta ja ihmisyyttä.

Suomineidon oli lähdettävä omalle
- valitsemalleen polulle.
Kohtaamisia ja koettelemuksia syntyi
- rahamaailmassa
- työelämässä
- ihmissuhteissa.
Suomi ja suomalaiset voittivat vaikeudet
- luottaen itseensä
- turvautuen luontoon
- ja Luojaansa.



Muuttuen ja valmistautuen uuteen

Suomi poimi idästä
- vanhan hyvän ajan muistoja
- mutta myös maksoi rajalla
- vanhoja kalavelkoja.

Yhteistyön eväät Ruotsiin ja länteen
olivat syntyneet vuosisatojen myötä.
Lännestä olivat tulleet
- lukutaito, laskutaito,
- äidinkieleksi ja identiteetiksi
- suomi.
Kulttuurin eväitä
- tuli niin idästä kuin lännestä.




Loistaen ja menestyen

Suomi lähti maailmalle
- Pariisin maailman näyttelyyn
- urheilukilpailuihin
- voittamaan palkintoja.
Historiaa unohtamatta
- nykyhetken tunnistaen
- tulevaisuuteen luottaen
- Suomi jatkoi matkaa
- kohti toista maailmansotaa.



Ahnehtien - ja nöyrtyen

Vääjämättä Suomi joutui
- pelinappulaksi isojen keskelle.
Toinen maailmansota oli alkanut
- ilman Suomen syytä.
Ahneus jatkosodassa
- pakotti Suomen nöyrtymään.
Ilman Saksaa,
- niin surkuhupaisaa kuin se onkin,
Suomen olisi käynyt todella kalpaten.
Kipeät muistot kalvavat
- eri syistä
- eri puolilla Suomea.
Ahnaat liekit nuolivat
-raivioiden torppien seiniä,
myös tiettömien taipaleiden takaa.
Ei sytyttänyt saksalaiset kaikkia
- eikä myöskään veli venäläinen.
Oman kylän veli sytytti
-kateusko suurin sytyttäjä?




Kunnioittaen ja kiittäen - muistaen

Ei niin pitkää yötä
- etteikö päivä koittaisi.
Rauha oli vihdoin koittanut
- ja paluu kotiin alkoi.

Moni menetti kotinsa
- ja monia perheenjäseniä.
Suomi oli joutunut rauhansopimuksessa
- lupaamaan mielettömät sotakorvaukset.
Luoja koetteli jälleen kansaansa
- ja opetti nöyryyttä.
Samalla suomalaiset tekivät ihmeitä
- yhteistyöllä, voimalla ja älyllä.
Onni ja Luojan siunaus olivat mukana
- Suomi maksoi velkansa.
Yhteistyöllä ja viisaudella oli opittu
- tekemään asioita,
- jotka veivät Suomea maaimalle
- ja ennennäkemättömään hyvinvointiin.




Huominen - ja lapsemme

On aika muistaa historia
ja kertoa siitä lapsillemme.

On aika luottaa lapsiimme
ja antaa heille vastuuta.

On aika palata luontoon
ja olla yhtä luonnon kanssa.

On aika tehdä yhteistyötä
pienen maapallomme pelastamiseksi.

Nämä olemme velkaa Luojallemme
- lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Valma Lämsä - (lopullinen teksti kirjassa muuttunee hiukan)

Uusimmat kommentit

29.07 | 20:41

Hei! Kyllä esi-isät kiertyvät Puolangalle ja aivan Laatokan rannoille. Palaan kuvioon. Katsotaan sukukirjoista. VL

29.07 | 10:34

Hei ! minua kiinnostaa olenko sukua, minun mummoni asui Puolangalla hänen nimensä oli Amanda Moilanen

28.04 | 08:10

Hei ! Karhunkuvaus ja -katselupalvelu. Puh. 040 187 4226 Veikko Tyni, joka oli myös meidän "oppaamme". Mekin olimme siellä kuvaamassa vieraidemme kanssa. Onnea matkaan !

28.04 | 06:39

Terve.Millon vois käydä katsoon karhuja siellä
sun kuvaupaikalla?Aikoja,ajankohta,porukan koko,hinta.T.Mika Isoaho ja Sakari Arminen

Jaa tämä sivu