2. joulu, 2018

Kukka Jään Alla

"Hän elänyt on kovin monta vuotta
päästämättä esiin tunteitaan.
Kuin kukka alla jään
kesän ruusut vierellään
muiden joukossa ja muista erillään.
On menettänyt elämästään suotta
hän monta suvipäivää ihanaa.
Ei pääse lentämään
hän sineen siivillään.
Tuuli lämmin
ei vie häntä mennessään.

"Ken murtaa voisi padon joestaan
ken saisi vielä kosken kuohumaan
ken voisi katseellaan
nyt saada laulamaan
taas kesän laululinnut rinnassaan."

Rakkautta hälle vielä soisin
hyväilyjä hellin kämmenin.
Se saisi uskomaan
tähän kovaan maailmaan
onnen aitoutta vielä tuntemaan.
Pieni liekki aikaan saada voisi
suuren roihun hänen sielussaan
ja kukka alla jään
puhkeaisi elämään,
tuntemaan kesän lämmön lehdillään."

Reijo Taipale